Kimmo Kahra

Lukioaikanani minulla oli jo ollut useita ilahduttavan taitavia ruotsinopettajia. He edustivat opettajien uutta sukupolvea. Olin lyhyesti ja onnettomasti rakastunut suomenruotsalaiseen ja olin pitkäaikaisesti innostunut yhdistystoiminnasta ihmisoikeuksien puolesta.

Yhdistysaktivistina minulla oli suurta hyötyä ruotsin kielen taidosta, sillä Skandinaviassa oltiin ihmisoikeuskysymyksissä reippaasti Suomea edellä. Koska osasin ruotsia, ei norjan ja tanskan lukeminen tuottanut juuri mitään ongelmia. Skandinaavisten kielten lisäksi olin opiskellut englantia ja saksaa; siksi ei ollut kovin vaikeata ymmärtää myöskään hollannin kielistä tekstiä. Ainakin sen verran, että ydinasia välittyi. Tämä johti oivallukseen germaanisten kielten samankaltaisuudesta.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin Tukholmaan kesätöihin, kuten hyvin monet muutkin sukupolveni edustajat. Kaikilla oli jonkinlaiset ruotsin perustaidot, joten työvoimatoimistossa saattoi vain valita minkälaisiin töihin halusi mennä. Olin päättänyt oppia ruotsin kunnolla, joten aloitin työt kotihoitajana.

Minun työalueeni Tukholmassa oli Stora Essingen yhdessä viidestä kymmeneen muun kollegan kanssa. Saari oli kuin pieni kaupunki Tukholman sisällä. Tehtäviini kuului mm. siivoaminen, kaupassa käynti, ruoan lämmittäminen ja seurustelu vanhusten kanssa. Työn kautta pääsin uskomattoman kiinnostavien ihmisten koteihin ja tutustuin heidän elämäänsä. Yksi rouva kertoi asuneensa samassa talossa syntymästään saakka. Pienestä kauniista talosta oli suora näkymä Tukholman keskustaa kohti. Hän kertoi nuorena neitona nähneensä August Strindbergin sunnuntaikävelyillään läheisellä Lilla Essingenin saarella ! Tämä tapahtui kesällä 1977. Samana kesänä syntyi prinsessa Victoria ja kaikki lehdet uutisoivat syntymästä räväkästi.

Ensimmäinen ruotsiksi lukemani kirja oli Sven Delblancin Kastrater. Olin nähnyt tekstin näytelmänä Dramatenissa aiemmin samana kesänä. Romanissa oli vain 148 sivua, mutta kieli oli 1700-luvun kuninkaallista puhetta: Henkilöinä olivat mm. Kustaa III ja Gustav Mauritz Armfelt.

Siihen aikaan oli yliopistolla Suomessa tenttivaatimuksissa myös ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Seuraavana kesänä palasin samaan työhön, mutta kesän jälkeen päätin jäädä asumaan Tukholmaan koko talveksi opiskellakseni teatteria. Samaan aikaan tein töitä arvopostinkuljettajana ja kotikielenopettajana suomenkielisille päiväkotilapsille.

Ruotsista pyrin Helsinkiin Teatterikorkeakouluun ja pääsin ohjaajantyön linjalle. Teimme läheistä yhteistyötä ruotsinkielisen rinnakkaiskurssin näyttelijöiden kanssa.

Teatterikorkeakoulun jälkeen muutin Vaasaan, joka on edelleen aidosti kaksikielinen kaupunki. Siellä vaihdetaan automaattisesti kieltä sen mukaan, kenen kanssa keskustellaan.

Työskenneltyäni joitain vuosia useissa teattereissa ympäri Suomea ja Ruotsia molemmilla kotimaisilla kielillä, sain viran ohjaajantyön lehtorina Teatterikorkeakoulussa. Samaan aikaan 90-luvulla minut kutsuttiin myös opettamaan ohjaajaopiskelijoita Kööpenhaminaan Statens Teaterskoleen. Opetuskieleni oli ruotsi mutta oppilaat ja näyttelijät puhuivat tanskaa.

Pärjäsin siis erinomaisesti täysin tanskankielisessä ympäristössä ja ymmärsin puhetta, vaikka työkieleni oli ruotsi.

Ei lainkaan huono suoritus täysin suomenkieliselle pojalle!