Emilie Anero

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni yksikielisessä suomenkielisessä kaupungissa Pirkanmaalla, mutta nykyään opiskelen opettajaksi ruotsiksi.

Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, erityisesti ruotsista, sillä isäni on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa. Kotimme kieli oli kuitenkin Suomi, eikä isä puhunut meille ruotsia, joten opettelin kieltä monien muiden tavoin koulussa. En juuri kohdannut ruotsia arjessani. Vaikka pärjäsin siinä koulussa hyvin, en todellisuudessa uskaltanut puhua sitä. Puhumisen pelko myös rajoitti oppimistani.

Lukion jälkeen työskentelin koulunkäynninohjaajana erityiskoulussa ja löysin alan, jonka koin omakseni. Minulla oli kuitenkin vielä toinen unelma toteutettavana: halusin oppia ruotsia.

Niinpä pakkasin laukkuni, hyppäsin tuntemattomaan ja muutin Ruotsiin au pairiksi. Sovimme perheen kanssa, että käyttäisimme englantia vain silloin, kun ruotsin kielen taitoni ei kerta kaikkiaan riittäisi. Ensimmäiset kuukaudet olivat raskaita mutta antoisia. Opin paljon ja nopeasti, vaikka kielellisiltä kommelluksiltakaan ei vältytty. Kerran pyysin kesken illallisen lasia, mutta koska en vielä osannut ääntää ruotsin sanoja glas ja glass eri tavoin, sainkin eteeni jäätelöä!

Vietettyäni Ruotsissa reilut puoli vuotta päätin hakea opiskelemaan Suomessa ruotsiksi alaa, jonka olin jo löytänyt omakseni. Kevään aikana osallistuin ensin kielikokeeseen, sitten pääsykokeeseen ja lopuksi vielä soveltuvuuskokeeseen. Muutama päivä ennen paluutani Suomeen sain tietää, että minut oli hyväksytty opiskelemaan erityisopettajaksi Åbo Akademiin!

Ruotsini ei tuolloin ollut vielä läheskään sujuvaa, mutta uskalsin silti ottaa askeleen kohti unelmaani. Kielen oppiminen ei tietenkään päättynyt opiskelupaikan saamiseen: opin edelleen uusia sanoja ja ilmauksia viikoittain, ellen jopa päivittäin.

Toivon, että tarinani rohkaisee muitakin luottamaan mahdollisuuksiinsa oppia ruotsia, tai jopa opiskelemaan ruotsiksi. Jos ruotsin opiskelu ei tunnu omalta unelmalta, toivon tarinani ainakin innostavan tavoittelemaan omia unelmia ja uskaltamaan tehdä virheitä. Juuri rohkeus yrittää ja kaikki matkan varrella tekemäni virheet ovat tuoneet minut siihen, missä olen tänään. Virheitä ei siis kannata pelätä, joskus niiden ansioista voi saada vaikka jäätelöä!