Jukka Nikonen

Hei, olen asunut Norjassa pitkään ja minulla on sekä Norjan että Suomen passi. Kerron mielelläni oman tarinani, mutta kerron myös Norjasta ja norjan kielistä, jotta opiskelijat ymmärtäisivät, että ruotsi avaa ovia paitsi Ruotsissa ja ruotsinkielisissä osissa Suomea, myös Norjassa ja Tanskassa. 

Olen syntynyt Tampereella, joten nuoruudessani en tarvinnut juurikaan ruotsia arjessa, mutta koin, että tarvitsen hyviä arvosanoja päästäkseni haluamaani koulutukseen. Panostin ruotsiin vakavasti 16-vuotiaasta lähtien, luin Hufvudstadsbladettia ja kirjoja sekä katsoin televisiota ruotsiksi.

Kouluruotsi antoi hyvän pohjan pohjoismaisiin kieliin.
Opiskelin teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa Otaniemen teknillisessä korkeakoulussa ja olin kerran kesätöissä Ruotsissa saadakseni sujuvamman ruotsin kielen.

Olin työskennellyt Kemirassa koko työurani, myös Brysselissä 9 vuotta.

Yllätyksekseni sain vuonna 2009 tietää, että norjalainen Yara oli ostanut työnantajani Kemira Growhown. Sain tarjouksen muuttaa Osloon. Työtarjouksena oli Yaran suunnittelun ja logistiikan johtaminen Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa.
Tiimillä oli ollut ruotsalainen johtaja, joka oli jäämässä eläkkeelle ja kaikissa kokouksissa kaikki olivat puhuneet omaa skandinaavista kieltään. Olin puhunut ruotsia joskus vuosien varrella, mutta miten voisin onnistua tässä? Minun piti ymmärtää ruotsin lisäksi myös norjaa ja tanskaa. Kouluruotsi oli antanut minulle hyvät taidot, jotka minun oli pakko ottaa uudelleen käyttöön. Ensin otin ruotsin yksityistunteja. Sitten aloin lukea kirjoja ja sanomalehtiä norjaksi. 

Muutin Osloon vaimoni kanssa kesällä 2010. Tiimi otti minut erittäin hyvin vastaan ja sain apua kollegoiltani, jos en ymmärtänyt. Se, että yritin puhua norjaa enkä englantia, teki suuren vaikutuksen, ja sain tukea kaikilta: minusta tuli ”yksi meistä”.

Työskentelin Oslossa 12 vuotta. Muutimme takaisin Helsinkiin reilut 2 vuotta sitten, kun jäin eläkkeelle ja aloitin Kielilähettiläissä.