Nina Smeds

Olen Nina Smeds ja juureni ovat Pohjanmaalla, mutta vartuin Espoossa. Nykyään asun Korsnäsissä, Pohjanmaalla. Suomenkieli tuli elämääni varhain ja on aina ollut tärkeä osa identiteettiäni. Kun olin 3-vuotias, muutimme rivitaloalueelle, jossa kaikki naapurit olivat suomenkielisiä. Opin suomea leikkimällä naapuruston lasten kanssa – siinä iässä uteliaisuus ja halu saada ystäviä voittivat pelon tehdä virheitä.

Koulussa suomi sujui minulta melko helposti. Toinen tärkeä paikka suomen kielen kehittämiselle oli talli, jossa kaikki tapahtui suomeksi. Leikkisästi sanonkin, että en osaa ratsastaa ruotsiksi, koska olen oppinut kaiken hevosista ja ratsastuksesta suomeksi.

Lukion jälkeen muutin Vaasaan opiskelemaan luokanopettajaksi. Noiden viiden vuoden aikana suomen taitoni heikkeni huomattavasti. Siitä, että olin melkein kaksikielinen, muuttui siihen, etten kyennyt pitämään arkista keskustelua yllä.

Kun aloitin työni luokanopettajana Närpiössä ja opetin useita ryhmiä suomea, sain tilaisuuden harjoitella ja vahvistaa kielitaitoani yhdessä oppilaideni kanssa. Palasin myös tallille, joka oli aina ollut minulle suomenkielinen ympäristö, mikä auttoi palauttamaan kielitaitoni. Opin, että kielitaito on todella tuoretavara, joka vaatii käyttöä. Vähän kuin viherkasveista pitäisi huolta.

Suomen kielen taito on avannut minulle monia ovia. Olen työskennellyt asiakaspalvelussa sekä suomenkielisessä koulussa, opettanut suomea, sekä toiminut kielikahvilavetäjänä ja -koordinaattorina. Lisäksi olen vetänyt omaa kieliprojektiani eKlasstandemissa.

Korostan aina keskusteluissa, että tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa puhua – virheistä huolimatta. Toiseksi tulee sanojen kerääminen ja sanavaraston kartuttaminen. Kieliopin asetan vasta kolmannelle sijalle, sillä vaikka se auttaa tulemaan ymmärretyksi.